tiistai 3. syyskuuta 2013

Korutaiteilija kirjassa Design Liisa Vitali


Somerolainen Liisa Vitali oli korutaiteilija (1918-1987), joka innostui luontoaiheista. Vitalin korut on nimetty luonnonilmiöiden mukaan, näitä ovat mm. Leppäkerttu, Kielo, Muurahaisenpolku, Ruusu, Lumimarja, Kevät, Kissantassu ja Tuulenpesä. Taiteilijasta on ollut hankala saada tietoa, koska Vitali ehti polttaa arkistonsa ennen kuolemaansa. Kirjaan on kuitenkin saatu koottua hyvin tietoa korutaiteilijan elämänvaiheista muisteluiden ja lehtiartikkelien avulla.


Sunnittelijan elämän alkutaival on poikkeuksellinen, sillä hän tuli maanviljelysperheestä. Tilansa hoitoa Vitali jatkoi elämänsä loppuun saakkaa veljensä Veikon kanssa. Vaikka työtä tehtiin rankasti, oli aina välillä aikaa korujen suunnittelulle. Vitali olikin lähes itseoppinut korusuunnittelija, joka ammensi lisätietoa työskennellessään väliin viikot Kaija Aarikalla. Viikonloput hurahtivat maalaistöiden parissa. Metallityöt hän aloitti naputtelemalla nappeja.


Pitsi-sarjaa
Liisa Vitali oli persoonana hyvin vaatimaton, ja onkin pysynyt paljon taka-alalla. Korujaankaan hän ei ilmeisesti pitänyt mitenkään ihmeellisinä, saattoi tokaista, että "nämähän ovat vain tällaisia pampuloita". Pampulamaisia osa koruista onkin, mutta taidokkaalla tavalla. Liisaa pidettiin mukavana, hauskana ja sydämellisenä ihmisenä.

Leppäkerttukoru, joka on oma suosikkini, sai alkunsa siitä, että kesällä 1966 leppäkerttuja tulvi sisälle maalaistaloon ovista ja ikkunoista. Tästä Liisa sai idean pistää leppäkertun muodon koruun samaan aikaan lauleskellen "Lennä lennä leppäkerttu...". Tämä leppäkerttu on nyt uusiotuotannossa.

Leppäkerttu


Vitalin tuotannon monet korut ovat hävinneet tai sitten periytyneet äideiltä tyttärille. Huuto.netin kautta löytyy onneksi osaa tuotannosta, jos mielii kaupoille. Osaa koruista on tuotettu niin pieniä määriä, että niitä on siksikin vaikea löytää.

Liisa Vitali kuoli haimasyöpään vain muutamassa kuukaudessa, mutta taiteilija säilytti elämänilonsa ja leikkisyytensä ilmeisesti loppuun saakka.

Kirja on todella kaunis, konstailematon ja sisältää arvokasta tietoa mielenkiintoisasta persoonasta. Juorukirjaksi tätä ei voi ainakaan kutsua.


(Kaikki kuvat kirjasta)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti