perjantai 13. joulukuuta 2013

Lisää sydäntä ja joulumieltä

Kopsahti postiluukusta vähän jouluakin tähän talouteen: nimittäin Tampellan sydän-pöytäliina. Olen ihan sydän-hullu, jos asia ei vielä ole kaikille tullut selväksi! Liinalle löytyi paikka keittiön pöydältä. Vähän sotii kyllä vastaan noiden keittiön verhojen kanssa, mutta antaa mennä!

Meinasi tulla pieni huutokilpailu, että sain Huuto.netin kautta liinan itselleni, mutta pakkohan se oli niin kauan huutaa, että voitto tuli. Ei joulua ilman sydän-pöytäliinaa. Eikä hintaa tullut kuitenkaan kuin vähän yli parikymppiä. Nyt lämmittää mieltä. Kun vielä saisi muutenkin kämppää jouluiseen kuntoon. Ja joulusiivouskin on vielä tekemättä...

Tätähän liinaa voi käyttää myös verhona, mutta talon muu väki ei ottanut innostuakseen asiasta. Liikaa ei saa olla sydäntä kuulemma.

Mulla on nyt suunnitteilla pienet kahvikutsut miehen synttärin aikaan tammikuussa, jotta pääsen käyttämään sydän-tarjoiluastioita. Mikä ihana syy pitää kutsut, oikeen sellaset perinteiset kakkukestit.

Mutta tässä siis se liina:



Loppuun vielä siili-heijastin, joka myös huudosta. Olen elänyt liian pitkään heijastimetonta aikaa!


tiistai 10. joulukuuta 2013

Käsittämätön keksirasia

Sain tuttavaltani hienon peltipurkin, joka vilahtikin edellisen postauksen hyllykuvissa. Samassa satsissa hän oli saanut 1800-luvulta peräisin olevaa tavaraa, joten tämäkin on luultavasti vanha. Ei nyt ehkä kuitenkaan 1800-luvulta (tai kuka sen tietää?). Huomaamattani minusta on tullut peltipurkkikeräilijä, ja ainoana huolena onkin, minne ne saa kaikki mahtumaan. Onneksi niiden sisälle voi säilöä kaiken näköistä. Toisaalta pelkään jossain kohdin keräilyähkyä, mutta ainahan voi myydä tai lahjoittaa tavaraa eteenpäin ja ostaa sitten toisaalta lisää. :)





Sitten löytyi tällainen pieni "keksipurkki", En todellakaan käsitä, miten tästä rasiasta saa ulos keksejä, kun sen avaa. Ihan nätti se on kuitenkin, ja paikka sille löytyi kirjahyllystä. Keksipurkkina ei taideta käyttää.