Tankki täyteen

Tänää tuli mieleen yksi maailman hauskimmista sarjista, Tankki täyteen. Siinä pääosassa on huoltoaseman henkilökunta, ja jokainen henkilö saa hymyn huulille. Riidoilta ei voida välttyä, kun huonolla paikalla sijaitseva huoltoasema ei pärjää. Tätä sarjaa katsoessa ei voi muuta kuin nauraa. Sarjaa on esitetty 70-80-luvun vaihteessa. Aion kyllä virkistää muistojani ja katsoa sarjan uudestaan mahdollisimman pian. Jatkona ohjelmalle on tehty Reinikainen sarja, joka sekin on katsomisen arvoinen.Ohjelmassa on paljon retrotunnelmaa. Tässä sarjasta tietoa Wikipediasta:

Tankki täyteen oli yksi 1980-luvun katsotuimmista ja uusituimmista suomalaisista television komediasarjoista. Sitä esitettiin ensimmäisen kerran YLE TV2:lla vuosina 1978–1980. Ensimmäinen tuotantokausi (1978) käsitti kuusi jaksoa ja toinen (1980) viisi jaksoa.
Sarjan keskipiste on Emilia ja Sulo Vilénin (Sylvi Salonen ja Tauno Karvonen) huoltoasema, jossa ei juuri käy asiakkaita, koska uudelta ohikulkutieltä ei enää ole pääsyä huoltamolle. Sulo Vilénin vakiovastaus huoltamon ja monen muunkin hiukan epäonnistuneen ostoksen suhteen on aina "kun sai niin halvalla", tämä on myös vähän tarttunut Sulon poikaan Juhanaan.
Vilénien aikamiespoika Juhana (Ilmari Saarelainen), niin ikään naimaton baariapulainen Ulla (Tuire Salenius), rovasti (Erkki Siltola) ja kantavieras, kyläpoliisi Artturi Reinikainen (Tenho Saurén) kuuluvat sarjan keskeisiin hahmoihin. Konstaapeli Reinikainen oli niin suosittu, että sai myöhemmin oman nimikkosarjansakin Reinikainen. Tämä oli suomalaisen television ensimmäisiä spin-off-sarjoja.
Sarjan käsikirjoittivat Neil Hardwick ja Jussi Tuominen. Sarjan ohjasi Esko Leimu.

Kuva täältä

Kuva Ylen sivulta

Kuva täältä

Säästönorsu ja muuta sälää

Pieni säästölippaiden keräilijä on herännyt minussa. Ostin Laukontorin Tarinasta muutamalla eurolla TAP:n (Tampereen aluesäästöpankki) säästönorsun. Nuo vanhat lippaat viehättävät minua, vaikkakin ovat välillä aika kalliita. Muutamaa euroa enempää en niistä olekaan suostunut maksamaan. Muistan, kun pienenä oli hurjan jännittävää, kun sain ensimmäisen "säästömaapallon" liittyessäni SYP:iin. Olin kuitenkin hieman kateellinen kavereilleni, jotka kuuluivat Postipankkiin ja saivat sieltä kultaisen possun ja jäsenyyden kultapossukerhoon. Ehkä vielä joku päivä sellainen kultainen osuu tielleni kirpparilla ja pääsen yli traumastani. :) Testasin viime keväänä Nordeassa asioidessani annetaanko aikuisille säästölippaita. Saihan sieltä, mutta niin ruma se oli, että annoin "sian" sukulaisen pikkupojalle viskeltäväksi. Mitähän pankkihenkilökunta mahtoi miettiä, kun 36-vuotias pyysi säästölipasta?

Jouduin virittelemään hetken aivojani, että muistin mille pankille logo kuuluu.

Säästölippaiden lisäksi minulla on toinenkin pahe: Tiger ja sen peltitavarat. Tigerin tavarat eivät ole ainakaan hinnalla pilattuja. Tämäkin kettu maksoi vaivaiset kolme euroa. Ehkä ketut viehättävät, koska muistuttavat ulkonäöllisesti vähän koiraani Armasta.

Kettukoira sienestämässä mökillä.

Tänään otin virallisesti testiajoon viime kesän helteillä Kodin Kakkosesta ostamani Camelin hyväkuntoiset kengät. Vein samalla kellariin ballerinat kenkätelinettä täyttämästä. Ehkä se kesä on nyt takuulla ohitse. Aika näyttää oliko kenkäostos kannattava. Nuo olivat jostain "puoleen hintaan" -pöydästä ja maksoivat muistaakseni neljä euroa. Saman tyyppiset uusina maksavat lähemmäksi satasen. Ainakin tuntuivat tosi hyviltä jalassa, eikä vesikään imeytynyt kenkien lävitse. Ehkä joku mokka-suoja-aine kannattaa kuitenkin ostaa, vaikka tuntuukin hullulta ostaa kympin ainetta neljän euron jalkineitten suojaksi.