torstai 25. joulukuuta 2014

Pari joululahjaa

Vietettiin vanhemmilla joulua ja oli oikein tunnelmallista. Kuusi hankittuna ja paljon erilaista tarjottavaa. Koolla olivat vanhempani, minä, mies ja tyttäreni sekä siskoni. Siskoni ilahdutti minua retro-lahjalla. Onneksi sain sellaisen, vaikka muutkin lahjat olivat mieluisia.


Yllätyksenä äidiltäni sain Jane Austen - kokoelman. Siinä on katsottavaa, koska melkein jokainen elokuva kestää jotain viisi tuntia. :) Boksilla on Ylpeys ja ennakkoluulo (1995), Järki ja tunteet (1981), Mansfield Park - Kasvattitytön tarina (1983) ja Emma (1972). Pitääkin pian alkaa tunnelmoimaan leffojen parissa. Eikö tämä boksi sovi retroblogiin, kun yksi filmatisointi on tehty 70-luvulla? ;)


Onneksi siskoni muisti retrolahjalla. Hän oli kuulemma pyörinyt Imatran kirppiksillä (onneksi minä mielessä) ja hankkinut suloisen kissa-kassin ja pienen Aarikan tuliaistarjottimen. Samaa sarjaahan meillä on jättikokoisina viisi ja sitten ruskea-valkoinen samankokoinen pikkainen. Lisäksi sain 2 ihastelemaani Aarikan mukia! Ne ovat soman pienet: hieman pienemmät kuin normaalit teekupit. Kaikki varmaan arvaavat, että olin mielissäni vanhasta tavarasta. Sain myös lahjaksi kirjan ja muuta kivaa, mutta niistä en kirjoita blogissani. Kaikki lahjat olivat mieluisia.



sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Tampellan kauniita kankaita

Alkuun Tampellassa valmistettiin rautamalmia, patoja ja uuninluukkuja. Vuonna 1856 perustettiin pellavakehräämö ja kutomo Tammerkosken rannalle. Laitos työllisti alkuun satoja ihmisiä. 1861 Tampereen pellavakehräämö ja Tampereen konepaja yhdistettiin. Silloin valmistettiin damastiliinoja. Myöhemmin konepajalla valmistettiin aluksi puuhiomakoneita, vesiturbiineita ja höyryvetureita. Tuntuu uskomattomalta kuinka iso tuotekirjo oli. En kertaa tässä yhtiön laajaa historiaa sen enempää. Tekstiiliteollisuus alkoi 1930-luvulla. (lähde Wikipedia)


Pellavatuotteet perustavat Tampellan tekstiilituotannon kivijalan. Alkuaikojen tuotteet kudottiin pellavasta. Painetut kankaat ja puuvillakankaat tulivat tuotantoon myöhemmin. Ensi alkuun mainonta suunnattiin kotiompelijalle. Tampella myi Derbyä ja Belfastia, eli pellavaista kangasta sisustukseen. Siitä tehtiin ikkunaverhoja, oviverhoja ja sängynpeitteitä. Itse olen törmännyt harvoin enää oviverhoihin. Ennen ehkä pienet tilat tekivät sen, että oviverhoja tarvittiin. 1940-luvulla oli puuvillapula, jolloin tehtiin paperikangasta mm. sohvien ja kenkien materiaaleiksi.

Raaka-ainepula pakotti 1940-luvulla valmistamaan paperista kangasta. Kuva Tekstiilejä Tampereelta -sivustolta.
Tampellan kankaisiin tuli uudenlaista väriä ja uudenlaisia kuvioita 1950-luvulla. Kankaita ryhdyttiin valmistamaan Lapinniemen tehtaalla 1953. Kodintekstiilien osuus tuotannossa kasvoi. Tärkeitä suunnittelijoita olivat mm. Pirkko Ropponen ja Elis Muona. Lapinniemen tehtaalla otettiin käyttöön uusi liukuvärjäysmenetelmä, josta syntyi muotikangas Ambiente. Pellavasuunnittelijoina tunnettuja olivat Aune Laukkanen ja Eva Taimi. Tampellan oma erikoistuote oli pellavafrotee, jota käytettiin pyyhkeisiin.

Marjatta Seppälän Apia-kangas vuodelta 1973 täältä.
1970-luvulla tuli ajanmukaisesti voimakaskuvioisia kankaita valmistukseen. Tältä ajalta on tuttu nimi Marjatta Metsovaara. (Lähde Tekstiilejä Tampereelta -sivusto).

Metsovaaran Gardenia. Itsellänikin ollut vähän eri väriset verhot 1970-luvulta. (Kuvan linkki)

Metsovaaran Niili samalta vuosikymmeneltä ja linkki samalta sivulta kuin edellinen,
Metsovaaraa taas. Huomaa, että on ollut tuottelias suunnittelija, kun törmään netissä vain hänen kankaisiinsa. Kuva Pinterestistä. Taas Metsovaaraa ja kankaan nimi Lemmikki.

Voi että, kun haluaisin linkittää tähän kaikkia kivoja Tampellan kankaita, mutta en viitsi linkata blogien kuvia! Itselläni on muuten yksi Tampellan nätti ruskea kukikas pöytäliina, mutten jaksa alkaa sitä ryppyisenä kuvailemaan. (Tekstimateriaali pitkälti Tekstiilejä Tampereelta -sivustolta. Siellä paljon tietoa muidenkin Tampereen tehtaiden kankaiden valmistuksesta.)


perjantai 19. joulukuuta 2014

Nokialla kirppiksellä

Ihanaa, että on viikonloppu. Kaiken lisäksi onnistuin saamaan itselleni kurssiin liittyvän harjoittelupaikan Nokialta. Kivaa! Tietenkin haastattelusta päästyäni kysyin ensimmäiseltä vastaantulijalta, missä on lähin kirppis. Niitä on kuulemma useampikin, mutta itse löysin yhden. Pitää lähtee joskus Nokialle  kirppiskierrokselle, kirpputoreja on kuulemma useampiakin Nokialla. Ehkäpä tutustun niihin, kun harjoittelu tammikuussa alkaa. Paikassa nimeltä Wanha Harju oli muutama itsepalvelupöytä ja muutakin myyntiä. Ostin tällaisen ihanan polka dot -takin:

Takki on teddymaista huopaa, ja jes, rakastan pilkkuja!
Kun olin kiireellä menossa Nokialle haastatteluun, niin kerkesin käymään Bonuksella. Sieltä löytyi retro-mekko, jota en sovittanut. Ostin sen, vaikka luulin olevan liian pieni. Mekko on merkkiä Soilituote. Soilituote on yhä voimissaan, tosin mallisto on vähän muuttunut. Kotona yllätyin, kun mekko oli täysin sopiva! Anteeksi muuten kuvien valaistus. Kotona on huono valo, ulkona pimeää ja olen muutenkin laiska käyttämään muuta kuin kännykän kameraa.


Mukavaa viikonloppua kaikille!

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Jouluinen Aarikan Tuliais-tarjotin, Marimekkoa ja Muotitalon luomus


Ostettiin viides suuri Aarikan Tuliais-tarjotin kokoelmiimme. Edelleen ne neljä muuta kieppuvat nurkissa, vaikka tarkoitus olisi laittaa ne seinälle. Viittä tarjotinta ei mahdu riviin miettimäämme paikkaan, eli yksi, kulta-musta saa mennä koristamaan makuuhuoneen mustaa tapettia. Ehkä tällä viikolla projekti saadaan loppuun. Viimeksi oli ongelmia kiinnityksen kanssa.

Tarjotin on parempikuntoinen kuin muut samaa sarjaa olevat. Tätä väriä en tiennytkään olevan olemassa, onkohan vielä lisää?

Tässä nämä neljä aiemmin ostettua valtavaa tarjotinta:
 








Ostin Kirpputori Ropellista myös Marimekon paidan muutamalla eurolla samalla, kun kävin postireissulla. Ajattelin tyttärele, mutta jos ei huoli, niin pidän itse. Kivat värit:


Löysin kolmella eurolla myös hienon mekon. Mekkojahan minulla ei ennestään olekaan. ;) Kyseessä on Finnish Design by Muoti-tuotteen Leona-merkkinen mekko. Mielenkiintoista, että Muoti-tuote on toiminut Suomessa vuosina 1940-1980 (lopetusvuosi oli merkitty epäselvästi), joten mekko on ainakin kasarilta ellei sitten vanhempikin. Olin tyytyväinen mekkon. Oikein tukevaa ainetta ja sopii saappaitten ja vyön kanssa. Mekon materiaallista ei ole tietoa: olisko jotain villasekoitetta?


perjantai 12. joulukuuta 2014

Werstas-museolla Finlaysonin tehtaan historiaa

En muista mainitsinko viime keväänä käyneeni Werstas-museolla Finlaysonilla. Joka tapauksessa tänään tuli taas poikettua paikassa, jossa tutustuin mm. Finlaysonin historiaan. Werstaalla on vanhoja kutomakoneita ja sen semmoisia, kangasnäytteitä ja lisäksi tietoa työväenliikkeestä ja naisasialiikkeestä. Minua kiinnostavat eniten vanhat kankaat, joita toivoisin museolla olevan enemmänkin.

Finlaysonin historia alkoi 1820, kun James Finlayson perusti konepajan ja valimon Tampereelle. Koneet eivät käyneet kaupaksi, joten tehtaalla alettiinkin kehrätä puuvilla- ja villalankaa sekä kutoa kangasta. Puuvillatehdas tehtaasta tuli 1828. Pian sen jälkeen puuvillalankojen myynti ulottui joka puolelle Suomeen. Finlaysonista tuli Pohjoismaiden suurin tehdas 1950-luvulla. 1900-luvun taitteessa siellä oli noin 3300 työntekijää.

Finlaysonin toiminta kutistui suuresti 1980-luvun aikana. Marraskuussa 2008 tehdas ilmoitti konkurssista. Tehdasalue on yhä olemassa Tammerkosken rannalla. Finlaysonin pääkonttori sijaitsee Lauttasaaressa, ja tehtaalla on noin 200 työntekijää (vuonna 2012). En sitten tiedä, valmistetaanko tuotteet Lauttasaaressa vai mahdollisesti ulkomailla. Tietääkö joku lukijoista?

Kuvia käynnistäni Werstaalla:

Valtava höyrykone


Tämä Finlaysonin kangas on mieleeni.



Finlaysonin työntekijän pukukoppi.

Pupinakone. Mitä lie tällä tehtykään?

Finlaysonin kankaita.

Pyöröneulekone 1920-luvulta.


Vigoureux-värjäyskone.

Villalankanäytteitä 1950-1960-luvuilta.

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Finlaysonin Optinen omena

Optinen omena -puuvillakangas on mieleeni. Kuvion suunnitteli Pirkko Hammarberg vuonna 1973, ja kankaasta on tehty eri värisiä uusintapainoksia vuodesta 2010 lähtien. Finlaysonin kangas on saanut vaikutteita 1960-luvun graafisesta optisesta taiteesta. Alkuperäisia Optinen omena -kankaita kaupataankin mm. Ebayssä. Hammarberg oli Finlaysonin palkkalistoilla vuosina 1961-1974. Nainen sai muotoilun valtionpalkinnon 1978. Forssan taidemuseon sivuilla on tietokanta, josta voi hakea kuoseja suunnittelijoiden nimillä. (Lähde täällä)

Tämä 1970-luvun printti muistuttaa minua vanhojen tietokonepelien grafiikasta. Kuva Forssan museon sivuilta.
Itselläni on Optisen omenan uustuotantoa: kirkkaanvihreät lakanat ja vielä ripustamista odottavat mustavalkoiset verhot. Tykkään kovasti molemmista.



Netistä löytyy kaikkea kiva aiheeseen liittyvää. Takkeja, pyyhkeitä, laukkuja ym. ym. En viitsi tähän linkittää kenenkään blogikuvia, mutta sellainen mustavalkoinen takki on todella hieno, kun katsoo kuvahausta. <3


tiistai 2. joulukuuta 2014

Kummitytölle kirpparivaatetta

Käytiin tuossa  Espanjassa, mutta ihme kyllä en ostanut itselleni kuin yhden mekon. Mies osti yhden t-paidan. Hyvä me! Yksi iso Madridin kirppari, el Rastro, piti katsastaa, mutta päästiin sinne sunnuntaina niin myöhään, että myyjiä oli enää muutamissa kojuissa, ja tavara olivat uusia. Olis ehkä pitäny punkea kasilta sieltä sängystä ylös.

Mutta. Ennen matkaamme sain hullun tilaus- ja kirpparivimman. Se kohdistui tällä kertaa kummityttööni. <3 Eli tässä esittelyssä lapsoselle hankkimani vaatteet. Aika paljon Me&I:n vaatteita, Popin, Marimekon ja Tutan vaatteita. Tilattu pääosin Huudosta ja ostettu kirpuilta.